keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lyngen-vuonolta Tornionjokilaakson kautta Pohjanmaalle. Matkapäivät 14 ja 15.


Oli aika jättää kaunis Pohjois-Norja ja lähteä Sørstraumenilta kohti Kilpisjärveä ja koti-Suomea. Kalastaa oli saatu yllin kyllin ja monenlaisissa paikoissa: järvillä, joissa ja vuonoilla -ja pakastin oli täynnä. 

Puoliso halusi lähettää vielä bloginkin välityksellä terveisiä Joensuuhun, ja kiitokset mukavista kalastusreissuista ja hyvästä kalaseurasta. Eikö viimeistään ensi vuonna tavata samalla paikalla? Muistoksi hyvistä kalavesistä, linkki puolison kuvaamaan seiparven kuhinaan Sørstraumenilla tässä.

Norja näytti vielä kauneimmat kasvonsa paluureitin upeaakin upeammissa Lyngen-vuonon jylhissä rantamaisemissa ja aurinkoisessa hellesäässä.

Lähtökuvat aurinkoiselta Sørstraumenilta:





Iltapäivällä lähdettiin kohti länttä ja Skibotnia. Koko reitti kulkee mahtavien tunturiylänköjen ja kauniiden vuononrantojen kautta, lähinnä Lyngen-vuonon lumihuippuisten tunturimaisemien läpi. Tie oli huikaisevan kaunis.

Alkumatkaa:




Kuvia Gildetunin korkeuksista:








Lumiaitaa Gildetunilla:



Gildetunin toisella näköalapaikalla:






Matka etenee. Kuvia Rotsundista:






Ajelimme kiireettömästi pitkin upeaa Lyngen-vuonon laitaa. Aurinko paistoi; auton lämpömittari näytti 27-29 asteen lämpötiloja. Me saimme tänä vuonna upeat lomasäät, niin Suomen Lapissa kuin Pohjois-Norjassakin.

Kuvia Lyngen-vuonolta:






Sinne jäi meidän satumaamme. Ensi kesänä taas nähdään :)


Skibotniin oli tullut uusi Kilpisjärven risteys, ja välillä Skibotn-Kilpisjärvi oli massiiviset tietyöt. Rotkon reunat oli jyrsitty pitkältä matkalta auki, ja johtoauto kävi puolen tunnin välein johdattamassa autoletkan turvallisesti kaivantojen läpi.

Suomen ja Norjan rajapyykillä:



Taaksepäin näkyy Norja:


Ja edessä EU-Suomi:



Ei voi mitään, mutta Norjan jälkeen Suomen Lapin maisemat jäävät valjuiksi. Ajelimme Saanan ohi, ja ohi Kilpisjärven ja palsasoiden. Oli jo ilta, mutta päätämme jatkaa puolilleöin - tavoitteena oli olla tiistai-iltana kotona.

Ropinsalmella tapaamme pysähtyä hyville munkkikahveille Ropin Pirttiin - tänään ehdimme nipinnapin, iltayhdeksältä, ennen sulkeutumisaikaa, nappaamaan viimeiset munkit.



Ja taas ehdittiin viittä vaille kymmenen illalla (kymmeneltä meni kiinni) Karesuvannon Nesteelle tankkaamaan ja haukkaamaan lämpimät paninit. Lämpömittari näytti edelleen 25 astetta ja aurinko porotti korkealta.

Matkan varrelle jäi Kuttasessa oleva Kalakota, jossa tykkäämme käydä hyvällä lohisopalla ja juoda kahvit jälkiruoaksi. Kalakodalta saa myös ostaa mukaansa monenlaista savustettua kalaa.

Sonkamuotka tunnetaan meidän perheessä lomahattupaikkana. Sonkamuotkassa pysähdymme aina 50 sentin munkkikahveille: munkit ovat lämpimiä ja paikassa on hauska matkamuistomyymälä. Tien toisella puolella tarjolla ovat euron viinerikahvit ja käsityö-matkamuistomyymälä. Lomahattupaikka-nimitys tulee siitä, että vuosia sitten mies osti rakkaan lierillisen lomahattunsa sieltä. Hattu laitetaan päähän kesäloman alkaessa, kalareissuille yleensä, ja siksipä hattuun liittyy aina hyviä tunnelmia ja iloisia ilmeitä. 

Lomahattupaikka oli tietysti kiinni, kun köröttelimme iltamyöhällä paikan ohi.





Ajelimme Kolariin yöksi, ja vähän levottomasti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa aamulla.

Aamulla oli muitakin kulkijoita raitilla:


Hellettä koko päivän. Rovaniemellä mitattiin kesän lämpöennätys 31,2 astetta. Muonionjoki muuttui Tornionjoeksi. Ajelimme länsirajaa pitkin ja pysähdyimme muutamalla koskella jaloittelemaan.

Pellossa käväisimme Vihreällä Pysäkillä. Vihreällä pysäkillä on suuri Pentikin myymälä, kahvila ja ravintola Granni, Lumi-Marin Marimekko-myymälä, Seita Shop, Runebergin makeistukku ja Ottivälineen kalastusliike. 





Ehdimme vähän puolen päivän jälkeen Kukkolankoskille, 15 km Torniosta pohjoiseen, ja pysähdyimme hetkeksi katselemaan siian lippoamista Ruotsin puolella. Kyllä osasikin olla kuuma! Koko ajan lämpömittari näytti 30:a astetta. Minulla meinasi happi loppua yskäni kanssa.



Ohi menivät Tornio, Kemi, Oulu. Vaunuun ei edes harkittu menevämme ruoanlaittoon, sillä tukehtunuthan sinne olisi tällaisessa kuumuudessa. Ajelimme Oulun Zeppelinin kauppakeskukseen ja poikkesimme tuttuun kiinalaiseen ravintolaan, Lucky Dragoniin. Salaattia, Pekingin keittoa, kanaa ananaskastikkeella ja friteerattua banaania jätskin kera - nyt jaksaa viimeiset parisataa kilometriä.







Mietin, missä kohdalla mies alkaa listata tekemättömiä töitä, kun koti alkaa lähestyä. Taisi olla Sievin paikkeilla , kun mies ilmoitti, että pitää lähteä kiertämään peltoja hukkakauran varalta. Ja että satoa pitää ruveta heti keräämään kasvimaalta- ja kasvihuoneesta sekä mansikkamaalta, ja ... Loma on siis ohi :)

Viimeiset kilometrit ovat ne pisimmät. Kun ajettiin omien kesantopeltojen ohi, mies katseli niitä arvioivasti, eikä malttanut olla sanomatta, että siinä sitä taas riittää niittämistä...

Tiistaina klo 20.07 olimme kotipihassa. Auton matkamittari näytti 111 060 km. Lähtiessä lukema oli 107 470 eli 3950 km reissua takana. Monenlaista mahtui tähänkin kahteen viikkoon: hellettä, Zippiä & Suhausta, Saariselkä, Vätsärin erämaata, kalastusta, paarmoja, Ivalo ja Inari, pojan lentomatka kalastelemaan Kielajoelle, Pohjois-Norja, Skoganvarre, vaunun renkaan laakeriremontti, Jeppe ja Kokko-Pena, pahuksenmoinen flunssa, Nordkapp, tunturiylängöt, Alta, Sørstraumenin kalastusparatiisi, uusia kalastajatuttavuuksia, Lyngen-vuonon maisemat, Suomen käsivarsi ja Tornionjokilaakso, kosket ja taas hellettä.

Illan hämärtyessä Pohjanmaalla, istuimme miehen kanssa takaterassilla, viinilasit kädessä. Katselin omaa pihlajaamme - Nordkappissa vasta pihlajat kukkivat. Aurinko laski. Olimme kotona :)

6 kommenttia:

  1. On teillä kyllä ollut mahtava reissu!!! :) Olen lukenut nämä matkatarinat jo moneen kertaan, mutta vielä aion kotona joku päivä oikein kunnolla syventyä kirjoituksiisi ja kirjata vähän paikannimiä ylös. Ehkä mekin ensi vuonna sitten sinne Norjan puolelle.... :)
    Tänä vuonna ei taideta tuon pennun takia matkustaa kuin Tornionjoelle saakka. Siellä on isännän mukaan noussut lohta hyvin, joten pakkohan sinne on lähteä.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomareissu oli hieno, vaikka tämä pahuksen flunssa vain jatkuu. Mutta tulipa edes sairasteltua komeissa maisemissa.
      Tornionjoesta on tosiaan noussut paljon lohta. Ropin Pirtin emäntä kertoi, että siellä on ollut paljon kalakuolemia -ilmeisesti liian lämpimän veden takia. Kuolleiden lohien kyljissä on ollut outoja pyöreitä läiskiä, liekö joku tauti iskenyt lämpimässä vedessä.
      Pellon Vihreällä pysäkillä oli pari seinällistä täynnä A4-arkkeja, joihin oli listattu Tornionjoesta saadut kalat. Lappea näytti olleen ottipaikoista parhain, listojen perusteella. Vesi oli yllättävän korkealla Tornionjoessa. Mies oli kahden vaiheilla, että menisikö joelle vielä kalastamaan (viime vuonna kalasteltiin siellä, Muonionjoella ja Lätäsenolla sekä käsivarren Saarikoskella), mutta ei enää jaksanut ja kalaa oli säilytystilat täynnä.
      Sitten, kun Viski on isompi koira, menkää ilman muuta Norjaan kalaan. Viskillä pitää olla eu-passi ja rokotukset merkittynä passiin, sekä veriviljelytulos merkattuna passiin, ettei ole rabiesta - tämä veriviljely tarvitaan vain kerran, jos sen jälkeen on rabies-rokotukset otettu säännöllisesti -ja Viskillä varmaan onkin siru, sillä koira pitää olla tunnistusmerkitty. Mutta nämä asiat hoituvat yhdellä eläinlääkärireissulla.
      Ehkä näemme jonain kesänä Sørstraumenilla (tai Lofooteilla, jossa meillä on pari vakiokalastuspaikkaa, tai Summerøyalla Tromssassa...)
      Hieno oli reissu, mutta kiva oli palata kotiinkin. Ensimmäisenä kuumaan kylpyyn ja sitten mansikkamaalta napsimaan mansikoita ja keräämään kesäkurpitsoita. Home sweet home :)

      Poista
  2. Kyllä on tässäkin postauksessa niin upeita kuvia, jotta noista voi vaan haaveilla.... MInä olen aikoinaan nuorempana reissannut lomamatkoilla ulkomailla paljonkin, vaan tämän tapaisella reissulla en ole koskaan ollut.... eikös se niin ole että reissussa on mukavaa, vaan kyllä kotiakkin on ihanaa päästä..... nyt suolaisten sarvien leipomiseen. Onkin oikein ihaan päivä, kun mittari näyttää vaan 27 astetta....mitähän se on keittiössä. Vaan kun päätin leipoa, niin leivon. Huomenissa tulee siskon porukat Kaavilta meille viikonlopuksi ja ryökäleet ovat makean lakossa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Onneksi sinulla on paljon ihania suolaisten herkkujen reseptejä, mistä valita. Itsekin pitäisi taas hillitä tuota kahvipullan toppaamista, mutta kun ei voi olla leipomatta. Älä Mimmi tukehdu keittiön kuumuudessa :) minä taidan odotella vähän ilman viilenemistä ennenkuin laitan uunin lämpämään, sen verran heikossa hapessa olen vielä, ja kaikki ponnistelut saavat aikaan karmean yskänpuuskan. Mutta juustokakkua jo suunnittelin, ja noista oman kasvihuoneen anneista ratatouillea. Tuoretta seitä, turskaa, kissakalaa ja pallastakin löytyy nyt - helteellä ei tahdo ruoka maistua, eilenkin rouskuteltiin lähinnä tomaatteja, tuorekurkkuja ja mansikoita. Ja ihanaa kraanavettä, kun vaunussa ei viitsi muovisäiliön makuista vettä juoda :)

      Poista
  3. Kyllä teillä on ollut ikimuistoinen reissu. Nuo maisemat on ihan sanoinkuvaamattoman kauniita, ne pitäisi itse käydä katsomassa, sun kuvat on aivan ihania, niistä tulee sellainen olo, että pakko päästä paikan päälle katsomaan. Niin ja aivan ihania reissutarinoita olet kirjoitellut. Tervetuloa koti-Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eija :) Kyllä oli kiva palata kotiin. Flunssa ei ole vieläkään parantunut, eikä tämä kauhea helle ole ollut hyväksi. Mitään en ole jaksanut leipoakaan, vaikka olisi monenlaista marjaa kypsänä kotipihassa. Poikakin oli flunssassa, kun käväisi viikonloppuna kotona.
      Pohjois-Norja on aivan upea! Sinne kannattaa ehdottomasti mennä kiertelemään. Minulla oli vain iPhone matkassa, jolla näpsin kuvia, joten ne ovat vähän sinne päin...aikoinaan on tullut kuvattua nämä maisemat moneen kertaan, videokamerankin kanssa, joten kuvaus tahtoo unohtua. Lisäksi monet upeat paikat jää kuvaamatta, koska ei voi pysähtyä kuvaamaan- ei ole levikkeitä tai tienreunoja, joihin voisi jäädä kuvaamaan - on vain kaiteet ja jyrkkää vuononreunaa. Norja on eittämättä yksi maailman kauneimpia maita. Ja Lapin naiset ovat taitavia leipureita - kaikissa pikkukahviloissa, joissa pysähdyimme, oli itsetehdyt tuoreet leivonnaiset, jotka olivat todella hyviä.
      Eilen sain (henki vinkuen) tehtyä padallisen kesäkurpitsa-chilikeittoa ja aiemmin leipomastani kakkupohjasta pienen mansikkahyydykekakun. Ehkä kohta taas jaksaa jotain blogiinkin päivittää. Onneksi puolisolla on vielä tämä viikko lomaa leipätyöstään, niin kokkailee myös mielellään. Tänä aamuna yllätti minut paistetuilla Lappajärven ahvenilla :)

      Poista

Olisi kiva tutustua sivujeni lukijaan. Jos haluat, voit jättää kommentin käynnistäsi :) Kommenttisi käväisee ylläpidon tarkastuksessa, joten se näkyy vasta pienellä (joskus suurella...) viiveellä. Bloggerissa tapahtuneiden muutosten takia kommentit jäävät usein saapumatta sähköpostiini, samoin kuin omat vastaukseni eivät näytä tulevan julkaistuksi -silti käyn kyllä viestit aina jossain välissä täällä lukemassa <3 Anne