sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sørstraumen, kalastajien paratiisi. Matkapäivät 11,12 ja 13.



Sörstraumenin sijainti Kvaenangen-vuonolla, E6-tien varrella, Altalta länteen

Sørstraumenilla, Altan länsipuolella, olemme käyneet jo monen vuoden ajan kalastelemassa. Paikka on vaatimaton, kalastajien suosima, pieni leirintäalue, josta löytyy pieni huoltorakennus ja upeat kalavedet. Huoltorakennuksessa on kaksi vessaa, suihkukoppi, syvä allas pyykin- ja astioidenpesua varten - rakennuksen takana on kemssan tyhjennys ja puhtaan veden tankkaus. Tien toisella puolella on kyläkauppa, josta saa ruokatarvikkeet, kalastusvälineet, ja onpa siinä pieni kahviokin. Wlankin on alueella vapaasti käytettävissä ja toimii.


Sörstraumenin silta

Sörstraumenin leirintäaluetta

Alueelta saa vuokrata moottorivenettä, jolla pääsee vuonon syvemmille vesille kalastelemaan. Saaliiksi on tullut kissakalaa, turskaa, seitä, molvaa, puna-ahventa ja pallasta - ja saalis on aina taattu. Joka vuosi täällä on paljon suomalaisia, nytkin on useampi vaunukunta. Monet Sørstraumenin vakiovieraista tulevat Keski-Euroopasta, ja he tulevat tänne vuosittain, samaan aikaan - tunnemme jo toisemme usean vuoden takaa. 




Saavuimme alueelle perjantaina alkuillasta. Pysähdyimme ensin kaupalle, jossa leirintäalueen pitäjä ja kauppias, seitsemänkymppinen punertavatukkainen Olav Olsen, olikin käsi pitkällä tulossa tervehtimään tuttuja vieraita. Olenkin kertonut tuolla PowerParkin RoadHousen kommenttiosiossa siitä, miten Olav-ukko muistaa meidät Koivisto-sukunimestä ja Suomen entisestä presidentistä...

Joskus menneinä vuosina Olav pohdiskeli tätä meidän Koivisto-sukunimeä, että miten se on norjalaisellekin tuttu. Kysyi, että onko senniminen kuuluisa suomalaishiihtäjä olemassa (tuskin tarkoitti Arto Koivistoa) -vastasin ruotsiksi, että Suomen entinen presidentti oli Koivisto. Tästä ukko riemastui, että olenkos minä sitten presidentin tytär? :) Vastasin nauraen, että "Tyvärr inte". Olav-ukko lähti toisen miehen kanssa köpöttelemään ja selitti kaverilleen, että tuo oli Suomen presidentin vaimo...

Olav Olsen on koko kylän keskushahmo: hän piti kyläkauppaa, apteekkia, kirjastoa -kaikki saman kaupan sisällä (nykyisin tyttären hoidossa), ja hoiti kesäisin leirintäaluetta - nykyisin keskittyy leirintäalueen hoitoon, ja jättää muut hommat jälkikasvulleen. Sørstraumen Handeliin (kauppaan) voi soitella ja kysellä lisätietoja, jos paikka alkaa kiinnostaa. Alueella on myös Olavin sääasema.


Huoltorakennus ei ole koolla pilattu, mutta kaikki tarvittava löytyy. 

Vessan seinälle on laitettu hinnasto ja Olavin puhelinnumero. Leirintämaksut ukko käy iltasella keräämässä vaunuilta, ja käy samalla seurustelemassa kaikkien kanssa. Ellei löydy irtorahaa, maksut voi hoitaa kaupalla.

Puoliso alkoi heti kysellä veneenvuokrauksesta, mutta lauantaille ei venettä ollut vapaana, sunnuntaille ehkä saa. Laituriin voi tuoda myös oman veneensä 50 NOK/vrk, veneen vuokraus maksaa 750 NOK/vrk tai 160 NOK/tunti (sisältää liivit ja polttoaineen). Leirintämaksu on 170 NOK/vrk (sisältää sähkön). Vene ei ole välttämätön, pitkin salmen rantaa löytyy loistavia rantakalastuspaikkoja.

Suomalaiset ovat täällä lojaaleja toisilleen: jos kaverilla ei ole venettä, otetaan kyytiin omaan veneeseen. Näin mekin olemme tehneet: edellisvuonna kyydissämme kalastelivat itäsuomalaiset isoisä ja pieni pojanpoika. Tänä vuonna oli meidän vuoromme olla kyytiläisenä :)

Ajelimme tien toiselle puolelle leirintäalueelle ja vaunu laitettiin parkkiin. Yltiösosiaalinen mieheni lähti samantien kierrokselle alueella ja tutustui joensuulaiseen pariskuntaan, joilla oli oma vene mukanaan. Miehet olivat niin samanhenkisiä, ja tulivat heti juttuun keskenään, että yhdessä päätettiin lähteä kalastelemaan. Emäntä potekoon tautiaan sängyssä :)


Merikela. Turskat tykkäävät puna-keltaisesta ja seit sinisestä syötistä. Stingsildoja kannattaa ostaa paikallisista kaupoista mukaan.

En ehtinyt eväsleipiä tehdä, kun jo vaunun ovelle kopistettiin, ja miestä tultiin hakemaan kalalle. Ja veneellä mentiin vuonolle :) Parin tunnin kuluttua iso laatikko oli täynnä seitiä ja turskaa, enempää ei kannata kerralla ottaa, jos muistaa, että ne pitää vielä fileoidakin. Meidän sakki rakastaa tuoretta seitä, ja onneksi joensuulaisilla oli sama maku, eli laatikko täyttyi lähinnä seistä. 


Turskaa ja seitiä lootallinen
Normaali saalis parin tunnin reissulta

Mutta kyllä Sørstraumenilta saa kaikenlaista saalista: monien himoitsemaa, ja vähän pelottavaakin, merikissaa eli kissakalaa (on hyvänmakuista), jonka hampaat kannattaa pitää loitolla sormista.


Kissakaloja
Ei näytä pelottavilta, mutta vilkaiskaapas suuhun...
Pieni pallas ja kissakala


Täällä on kalanperkuupaikkana kumoonkäännetty vene, jonka alla on pöytätaso ja tiskiallas, sekä juokseva vesi.

Kalanperkuupaikka rannassa
Seitiparvien kuhinaa salmessa
Sinne vain kuhinan sekaan litkaa
Kalojen karkelot parhaimmillaan
Soppakaloja lauantaille: turskaa ja seitä
Filettä asiantuntevin ottein
Lauantaina oli sumuista ja pilvistä, mutta kalaa tulee.

Silloin kannattaa lähteä kalaan, kun kalat tulevat pintaan

Sunnuntai-aamun soppakaloja: kissakalaa, pallasta, seitä ja turskaa

Kissakala keskellä

Kissakala edessä ja valkomahainen pallas vieressä

Miehet tekivät pari reissua päivässä joensuulaisten veneellä vuonolle, ja aina oli saalista. Valaskin kävi puhkumassa lähettyvillä. Päivät hurahtivat liian nopeasti täällä. Maanantaina aiomme lähteä kohti Kilpisjärveä, mutta vielä odottavat reitin ehkä kauneimmat vuonomaisemat Gildetunin jylhissä vuoristoissa, Kåfjordissa, ja koko Lyngen-vuonon seutu Skibotniin asti. Sitä reittiä aina odotan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi kiva tutustua sivujeni lukijaan. Jos haluat, voit jättää kommentin käynnistäsi :) Kommenttisi käväisee ylläpidon tarkastuksessa, joten se näkyy vasta pienellä viiveellä.