Kaamasen tiellä. Matkapäivä 3.

Syntymäpäivä :) Mies onnitteli aamulla ja kömpi laittamaan aamupuuroa ja possukahveja emännän synttärien kunniaksi. Kahvit juotiin tietysti uusista kuksista.

Kauhea helle, +27 astetta, iski heti aamusta kimppuun yhdessä paarmojen kanssa. Kun aikamme oltiin pihalla syötävinä, mies lähti hakemaan sähkökärpäslätkää kouraansa ja sanoi, että "..ihan pakko antaa noille paarmoille kipeää..."

Mies alkoi valmistella taas kalaan lähtöä. Katselin, kun isäntä pumppasi ensin kelluntarenkaan valmiiksi, tunki lokerot täyteen perho- ja uistinrasioita, räpylät, iso limsapullo, puhelin, kaksi vapaa. Päälle vielä kahluuhousut neopreenisukkineen, nyöritettävät huopapohjaiset kalastuskengät, kalastustakki, perholiivi, hyttysverkolla varustettu lippalakki, aurinkolasit ja haavi selkään. Lopuksi vielä kelluntarengas harteille. "Tarkeneeko?", kysyin.

Laklemi-järviin oli istutettu pohjasiikaa, mutta ainakaan me ei saatu muuta kuin sitä pohjaa :) Sentään uudet räpylät oli hyvät. Mies marssi koko sotisovassa vielä kertaalleen pienemmälle Laklemille, mutta luovutti klo 15. Jätimme Paatsjokilaakson ja Vätsärin, sillä ei ollut meille mitään annettavaa.

Köröttelimme taas kohti Ivaloa. Puhelimessani alkoi soida Rednexin 'Wish you were here' merkkinä siitä, että poika soittaa Helsingistä. Poika soitti synttärionnittelut äiteelle. Facebookiin oli tullut paljon onnitteluja, ja oli kiva selailla ketkä olivat laittaneet tervehdyksensä.

Yksi kamikaze-poro yritti väkisellä auton alle. Nämä normaalisti rauhallisesti tien laitaa kulkevat elukat villiintyvät helteellä aivan arvaamattomiksi, kun paarmat hyökkäävät kimppuun. Meillä on vieläkin tuoreessa muistissa oma porokolarimme vuoden 2004 heinäkuussa.

Samalla vaunulla oltiin lomareissulla Lapissa. Kyydissä olivat minä, mies, poikamme, minun äitini ja Jerry. Olimme käyneet Taivalkosken Jokijärvellä näyttämässä äidilleni kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkotia. Matkaa jatkettiin Saariselälle, josta lähdimme vasta iltakymmeneltä kohti Inaria. Vain 10 km Ivalon jälkeen, poro ryntäsi kauheaa vauhtia oikealta suoraan auton eteen. Mies ehti vetää autoa keskelle, mutta poro rysähti ensin apukuskin puoleiseen peiliin, ja siitä auton ja vaunun väliin.

Selvää oli, että huonosti kävi. Mies veti auton sivuun ja lähti katsomaan missä poro oli. Ensin poroa ei näkynyt missään - vaunun toinen etukulma oli veressä ja poronkarvaa törrötti sisäänpainuneessa kulmassa. Sitten poro näkyi seisomassa tien toisella puolella, toinen sarvi poikki ja etujalka luonnottomasti roikkuen. 

Mies soitti heti poliisille, joka sanoi, etteivät he lähde täältä poron takia. Neuvoivat vaan ottamaan yhteyttä johonkin arviomieheen tai poromiehiin, jotka lähettäisivät jonkun lopettamaan poron. Mies lähti lähimpään taloon kysymään neuvoa, sillä eläinhän kitui. Läheisestä talosta tulikin sitten poroisäntä aseen kanssa ja sanoi, että se on hänen porojaan. 

Olimme surullisia ja pahoillamme tapahtuneesta, mutta isäntä vain lohdutteli, että näitä sattuu joka vuosi, kun porot juoksevat paarmoja karkuun - ei silloin mitään ehdi tehdä. Poroisäntä soitti sitten tälle arviomiehelle, oli itsekin sellainen, ja sanoi että asia on tällä selvä. Nimi johonkin paperiin ja poron omistaja saa korvauksen; en tänäkään päivänä tiedä tuliko korvaus valtiolta vai liikennevakuutuksesta, sillä asiasta ei kuulunut koskaan mitään. Me soitimme omaan vakuutusyhtiöömme, ja lähetimme valokuvat vahingoista, ja sekin oli puhelinilmoituksella selvä. 

Mies kiinnitti auton peilin takaisin, ja totesi, että vaunussa on vain pintavaurioita ja matka jatkui - tuli siinä mukana olleelle äidillenikin ikimuistoinen ensimmäinen Lapinreissu.

Ivalon ja Inarin välillä, Myössäjärvellä, on karhunpesäkivi (valtava siirtolohkare, jossa on luola sisällä). Paikka on nähtävyys, ja siellä on kahvila, ruokapaikka ja lohilampi. Myössäjärvi kuuluu vakiopysäkkeihimme, sillä Inarijärven ympäristö on valtavan kaunista, kivien hallitsemaa maisemaa. Tänään pysähdyimme syömään poronkäristykset ja juomaan viinerikahvit kesäisessä telttaravintolassa. Mukaan otettiin myös porosalamia.

Juuri kun olin iskemässä haarukkani annokseen, 'Wish you were here' alkoi soida uudelleen laukussani. Poikamme oli katsellut lentoja Helsingistä Ivaloon ja kysyi, haemmeko hänet huomenna Ivalon lentokentältä, jos hän tulee viikonlopuksi kalastamaan kanssamme. Sunnuntaina lentää sitten takaisin. Tottakai me haemme. Tämän takia emme koskaan suunnittele reissujamme, me vain menemme minne huvittaa, ja aina on tilaa yllätyksille :)

Puoliso soitteli liiketuttavalleen/vanhalle tutulleen, jolla oli mökki Kaamasen lähellä ja kyseli, mihin kannattaa lähteä kalaan. Kielajoelle, kuului vastaus. Samalla meille tarjottiin leiripaikkaa heidän mökkinsä pihassa ja sähköä vaunuun, sillä Kielajoki juoksee tuossa mökin vieressä. Me ajelimme tyhjän mökin pihaan ja leiriydyimme siihen. Tuntui ylelliseltä saada pöytätuuletin päälle ja kunnolla virtaa eri aparaatteihin. 

  

Poika lähetti kuvan boarding passistaan eli lentolippu on varattu, ja me saamme huomenna vieraita - team Koivisto saa uuden kalastajan ryhmäänsä.

Lapin erämaihin ja Pohjois-Norjaan. Matkapäivä 2.

Päivä 2 alkoi taas upean aurinkoisena. Ei ollut aamulla kiirettä, mies kävi uimassa, lyötiin vaunu läjään ja lähdettiin kohti Saariselkää.

Viime yönä hyttyset yrittivät ahdistella. Onneksi oli edellisillä reissuilla mainioksi osoittautunut sähkökärpäslätkä mukana; lätkällä sai käristettyä inisijät jo lennosta. Toinen hyvä torjuja oli kaasupatruunalla toimiva hyttyskarkoitin, jonka uskalsimme laittaa vaunuun sisälle, koska kaikki luukut ja ikkunat olivat yön levällään.

Porttipahdassa pysähdyttiin aamukahveille ja vastapaistetuille lätyille lakkahillon ja jäätelön kera Cafe Zippi & Suhauksessa. 

Isäntä kyseli, mistä kahvilan hauska nimi tulee, ja mukava myyjäpoika selitti, että täällä zippi tarkoittaa, että on peeaa. Anoppi oli kiertänyt festareilla lätynpaistossa ja rahaakin oli tullut. Kun laskut oli maksettu, niin - suhaus ja kaikki meni, ja oltiin taas zippi. Näin se kuulemma toimii :)

Poika jutusteli mukavia ja kaiversi samalla meidän nimiämme vastaostettuihin kuksiin. Vuosiin en ole sortunut ostamaan Lapin matkamuistomyymälöistä mitään, mutta nyt tein poikkeuksen. Mies halusi kuksat, on höpöttänyt niistä jo pari vuotta, minä ostin proosallisesti uuden paistinlastan ja pienet, puiset aterimet. 

Joskus 18-vuotiaana ostettu, ensimmäisen yhteisen Lapinreissun matkamuisto, Kuusamo-avaimenperä, roikkuu vieläkin autonavaimissani. Melkein 30-vuotta sitten ostimme Marttiinin tehtaanmyymälästä veitsitukin, joka on edelleen jokapäiväisessä käytössä, vaikka tukki on paiskattu aikapäiviä sitten menemään ja veitset on nykyisin seinämagneetissa - ja puukot on edelleen teräviä. Eiköhän nämäkin muistot päädy hyötykäyttöön.

Saariselällä ajeltiin Kaunispään huipulle. Sitä paikkaa ei koskaan ohiteta. Maisema on huikean kaunis: tuntureita näkyy joka puolella, silmänkantamattomiin. Eräs kauneimmista, viime vuonna poisnukkuneesta, Jerry-koirastamme otetuista valokuvista on otettu Kaunispään huipulla. 

Jerry oli innokas pohjoisenmatkaaja ja aina reissuilla mukana. Saariselällä Jerry karkasi kerran vaunulta ja paineli minkä jaloistaan pääsi tunturiin. Äkkiä alkoi kuulua hätääntynyttä lehmänkellon kalkatusta ja melkoinen jytinä lähestyi tunturin takaa. Valtava porotokka rymisteli väkijoukon editse, kun - arvatkaas kuka - ajoi niitä takaa...

Saariselältä ajoimme noin 30 km:n päähän Ivaloon viimeisille ostoksille, tankkaamaan ja nappaamaan Lauran grilliltä ranskalaiset. Ivalosta lähdimme ajamaan itään, kohti Nellimiä. Ajoimme Veskoniemen viitan ohi (eikös siellä ole Vesku Loirin mökki?). Tie oli suurimmaksi osaksi hiekkatietä ja melkoista rytyytystä vaunun kanssa. Väli oli pelkkää sankkaa metsää ja erämaafiilis alkoi tuntua. 

Nellimissä kiepsahdimme erähotellin pihassa ja jatkoimme Nellimin ohi Paatsjokilaaksoon. Tie muuttui metsäautotieksi, ja me vain jatkoimme syvemmälle Laklemin järville saakka.

Mies halusi jäädä tähän ja kokeilla kalastusta järvillä. Järvillä sai kalastaa Lapin läänin viehekalastusluvalla - olimme ostaneet luvat jo kotona MMM:n verkkosivuilta (luvan hinta 7 €/viikko) ja tulostaneet kuitit mukaan. 

Seuraava yö vietetään tässä. Leiripaikkaa oli vaikea löytää, joten vaunu jäi järvien väliin, paikkaan josta vettä ei näy. Vaunun takana oli korkea töyrä, jonka takana pieni Laklemi-järvi oli, suurempi järvi jäi tien toiselle puolelle, metsikön taakse.

Kauhean kokoiset, kellertävät paarmat kävivät heti kimppuumme. Mies sonnustautui urheasti kalatamineisiin ja viritti vapansa lähtökuntoon, minä jäin vaunulle iltahommiin. Noinkohan kala syö tällaisella helteellä?

Ei syönyt. Ahvenia olisi ollut tarjolla, mutta niitä saa Lappajärvestäkin. Ei auttanut muu kuin virittää kertakäyttögrilliä ulos ja makkaranpaistoon. Ympärillä oli ihana erämaan rauha ja istuimme kuuntelemassa luonnon ääniä. 

Utelias poro piipahti vaunun luona. Jos yhtä huono kalaonni jatkuu, karavaani lähtee huomenna taas uusille vesille.