Lapin erämaihin ja Pohjois-Norjaan. Matkapäivä 2.

Päivä 2 alkoi taas upean aurinkoisena. Ei ollut aamulla kiirettä, mies kävi uimassa, lyötiin vaunu läjään ja lähdettiin kohti Saariselkää.

Viime yönä hyttyset yrittivät ahdistella. Onneksi oli edellisillä reissuilla mainioksi osoittautunut sähkökärpäslätkä mukana; lätkällä sai käristettyä inisijät jo lennosta. Toinen hyvä torjuja oli kaasupatruunalla toimiva hyttyskarkoitin, jonka uskalsimme laittaa vaunuun sisälle, koska kaikki luukut ja ikkunat olivat yön levällään.

Porttipahdassa pysähdyttiin aamukahveille ja vastapaistetuille lätyille lakkahillon ja jäätelön kera Cafe Zippi & Suhauksessa. 

Isäntä kyseli, mistä kahvilan hauska nimi tulee, ja mukava myyjäpoika selitti, että täällä zippi tarkoittaa, että on peeaa. Anoppi oli kiertänyt festareilla lätynpaistossa ja rahaakin oli tullut. Kun laskut oli maksettu, niin - suhaus ja kaikki meni, ja oltiin taas zippi. Näin se kuulemma toimii :)

Poika jutusteli mukavia ja kaiversi samalla meidän nimiämme vastaostettuihin kuksiin. Vuosiin en ole sortunut ostamaan Lapin matkamuistomyymälöistä mitään, mutta nyt tein poikkeuksen. Mies halusi kuksat, on höpöttänyt niistä jo pari vuotta, minä ostin proosallisesti uuden paistinlastan ja pienet, puiset aterimet. 

Joskus 18-vuotiaana ostettu, ensimmäisen yhteisen Lapinreissun matkamuisto, Kuusamo-avaimenperä, roikkuu vieläkin autonavaimissani. Melkein 30-vuotta sitten ostimme Marttiinin tehtaanmyymälästä veitsitukin, joka on edelleen jokapäiväisessä käytössä, vaikka tukki on paiskattu aikapäiviä sitten menemään ja veitset on nykyisin seinämagneetissa - ja puukot on edelleen teräviä. Eiköhän nämäkin muistot päädy hyötykäyttöön.

Saariselällä ajeltiin Kaunispään huipulle. Sitä paikkaa ei koskaan ohiteta. Maisema on huikean kaunis: tuntureita näkyy joka puolella, silmänkantamattomiin. Eräs kauneimmista, viime vuonna poisnukkuneesta, Jerry-koirastamme otetuista valokuvista on otettu Kaunispään huipulla. 

Jerry oli innokas pohjoisenmatkaaja ja aina reissuilla mukana. Saariselällä Jerry karkasi kerran vaunulta ja paineli minkä jaloistaan pääsi tunturiin. Äkkiä alkoi kuulua hätääntynyttä lehmänkellon kalkatusta ja melkoinen jytinä lähestyi tunturin takaa. Valtava porotokka rymisteli väkijoukon editse, kun - arvatkaas kuka - ajoi niitä takaa...

Saariselältä ajoimme noin 30 km:n päähän Ivaloon viimeisille ostoksille, tankkaamaan ja nappaamaan Lauran grilliltä ranskalaiset. Ivalosta lähdimme ajamaan itään, kohti Nellimiä. Ajoimme Veskoniemen viitan ohi (eikös siellä ole Vesku Loirin mökki?). Tie oli suurimmaksi osaksi hiekkatietä ja melkoista rytyytystä vaunun kanssa. Väli oli pelkkää sankkaa metsää ja erämaafiilis alkoi tuntua. 

Nellimissä kiepsahdimme erähotellin pihassa ja jatkoimme Nellimin ohi Paatsjokilaaksoon. Tie muuttui metsäautotieksi, ja me vain jatkoimme syvemmälle Laklemin järville saakka.

Mies halusi jäädä tähän ja kokeilla kalastusta järvillä. Järvillä sai kalastaa Lapin läänin viehekalastusluvalla - olimme ostaneet luvat jo kotona MMM:n verkkosivuilta (luvan hinta 7 €/viikko) ja tulostaneet kuitit mukaan. 

Seuraava yö vietetään tässä. Leiripaikkaa oli vaikea löytää, joten vaunu jäi järvien väliin, paikkaan josta vettä ei näy. Vaunun takana oli korkea töyrä, jonka takana pieni Laklemi-järvi oli, suurempi järvi jäi tien toiselle puolelle, metsikön taakse.

Kauhean kokoiset, kellertävät paarmat kävivät heti kimppuumme. Mies sonnustautui urheasti kalatamineisiin ja viritti vapansa lähtökuntoon, minä jäin vaunulle iltahommiin. Noinkohan kala syö tällaisella helteellä?

Ei syönyt. Ahvenia olisi ollut tarjolla, mutta niitä saa Lappajärvestäkin. Ei auttanut muu kuin virittää kertakäyttögrilliä ulos ja makkaranpaistoon. Ympärillä oli ihana erämaan rauha ja istuimme kuuntelemassa luonnon ääniä. 

Utelias poro piipahti vaunun luona. Jos yhtä huono kalaonni jatkuu, karavaani lähtee huomenna taas uusille vesille.