Lapin erämaihin ja Pohjois-Norjaan. Matkapäivä 1.

Loma!! Erämaaelämää ja kalastusta Lapissa ja Norjassa muutaman ihanan viikon ajan puolison kanssa. Tästä ei elämä ja lomasää voisi paremmaksi muuttua. Kokeilen, miten onnistun pitämään pientä matkapäiväkirjaa Bloggerin ja kännykän kanssa :) Apuun piti ottaa vielä isännän kannettava, mutta ehkä täältä jotakin saa jaettua.

Eilen hiki virtasi tavaroita pakatessa ja taloa siivoillessa. Mies laittoi asuntovaunua lähtökuntoon ja kasteli kasvimaita ja kasvihuonetta. Anoppi ja appi jäivät kotimiehiksi valvomaan tiluksia.

Vähän sisäkuvia kalastusmajastamme:

Tavaraa tuli pakattua aivan liikaa: oli evästä kaapit täynnä, vaatteita monta kassia, ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta kalastusvehjettä kelluntarenkaasta Tenon vapoihin. Norjaan piti varata sitten ihan omat välineensä ja merikalastukseen sopivat, raskaat uistimet ja vavat. Melkoinen karavaani lähti tänä aamuna kohti Vätsärin erämaa-aluetta. Karttaan alue on merkitty Suomi-Norja-Venäjä -rajavyöhykkeelle nimellä Øvre Pasvik Nasjonalpark.

Auton matkamittari näytti lukemaa 107 470 ja matka alkoi kymmenen maissa aamulla +27 asteen helteessä. Tuttuakin tutumpi reitti vei Kaustisen-Toholammin-Sievin-Ylivieskan-Oulaisten kautta Ouluun ja Kemiin. Ensimmäinen matkapäivä on aina vähän tylsä: kova kiire kohti pohjoista ja tutulla reitillä ei ole enää paljon tutustuttavaa. Lomatunnelma oli mitä parhain.

Toholammin kohdalla kaksi tyttöä käveli tiellä ruusut käsissään. Mietin, mihin tytöt arkiaamuna ovat kukkien kanssa menossa. Sitten näin kahdessa talossa puolisalkoon lasketut liput, ja muistin viikonloppuna tapahtuneen kauhean onnettomuuden, jossa neljä nuorta kuoli. Vaitonaisina ajelimme Toholammin ohi.

Ylivieskaa ei ohiteta käymättä Kärkkäisellä. Miehen piti saada kelluntarengasta varten uudet, suuremmat räpylät, kun 45 numeron koivet eivät kunnolla mahtuneet renkaan mukana tulleisiin lapsenkenkiin. Ensin kuitenkin poikettiin optikolla hakemassa isännällekin Polaroidin aurinkolasit. Mies oli ostanut kalliit Dolce&Gabbanan kakkulat, kun edelliset putosivat uistelureissulla Lappajärven pohjaan. Kokeltuaan minun viidenkympin lasejani, nakkasi D&G:t pois, ja haki samanlaiset itselleen :)

Oulaisten Nesteellä pysähdyttiin syömään ja hillomunkkikahveille. Ruoka oli hyvää kotiruokaa: perunoita, jauheliha-salamikastiketta ja salaatteja -kahvi oli hyvää, samoin hillomunkki. Paikka on pieni, mutta yllättävän suosittu ruokapaikkana. Pissapoikaan lisäys Itikka-Lasolia, sillä kohta ropisee...

Matka jatkui ihanassa kesähelteessä mittarin näyttäessä 27-30 asteen lukemia. Oulun Takukankaan levähdyspaikalla lyhyt jalottelustoppi.

Tervolan Nesteellä kinkku-munasämpylöitä, poroleipiä ja sitä kitkerää huoltamokahvia.

Pohjoiseen ei mennä ilman Kursulaisen leipää. Erittäin Sallainen ruisrouheleipä on meidän mielestämme Suomen parasta ruisleipää, Sallassa leivottua Kursulaisen leipomon  herkkua. Leivät myydään kahden leivän pusseissa ja tällä kertaa sitä löytyi Rovaniemen Prismasta. 

Ensimmäinen poro hyppäsi tielle noin 80 km ennen Sodankylää, muita ei sitten tänä päivänä näkynytkään. Pieni ikkunanpesutauko...

 ja seuraava tauko klo 21 Käyrämön Potkuriparkissa. Piti käydä nappaamassa kuva maailman suurimmasta Martasta :) Potkuriparkista saa erinomaista lohikeittoa ja lettuja, joten paikan ohi ei kannata ajaa. Nyt paikka oli ehtinyt mennä kiinni, aukioloajat olivat 8-18. Ohi menivät niin Luoston kuin Pyhätunturinkin risteys, eikä tänä vuonna poikettu edes vilkaisemaan tuntureita. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että kohta piti etsiskellä yöpaikkaa.

Kun isäntä alkoi keskustella navigaattorin kanssa tyyliin:

-Navigaattori:"Käänny oikealle - tästä."

-Isäntä:"Enkä käänny!" jne.

Sanoin, että nyt on parasta ajaa yöparkkiin. Leiriydyimme Sattaseen, pienen järven rannalle, muutaman muun vaunukunnan kanssa. Hieno, tyyni ilta. Aurinko paistaa vielä korkealta. Mies pisti tv:stä jalkapalloa mölyämään ja Kursulaisen leivän tuoksu kävi liian vastuttamattomaksi. Jos huomenna tulisi jo kalansaalista :)