Stabbursdalen ja tunturijärvet. Matkapäivät 7 ja 8.

Onneksi tuli jäätyä Skoganvarreen eikä kaahattua suorinta tietä Nordkappiin! Vaunun laakeririkko osoittautui pahemmaksi kuin alunperin arvattiinkaan: pyörän laakerit olivat hajonneet, jarrurumpu oli murtunut, jarrukengistä oli pinnat irronneet, rasvakuppi oli tipotiessään ja pölykapseli oli sulanut. Akselinnapakin oli vaurioitunut, mutta kunnostettavissa.

Onneksi monet reissut vanhalla vaunulla ovat opettaneet ottamaan mukaan isot työkalusarjat, kompressorin, rälläkän, akkuporakoneen ja sekalaisen säkillisen muita tarvikkeita. 

Mies mittoi hajonneita osia, kävi välillä kahviossa antamassa tilannepäivitystä ukkoköörille, ja sitten alkoi varaosien metsästys. Karigasniemellä korjaamoa pitävä kalastaja käväisi illalla vaunulla tutkimassa vaurioita. Puoliso lupasi ajaa maanantaina rikkinäisten osien kanssa korjaamolle piipahtamaan, jospa osat saisi tilattua pikana sinne.

Mies piti tätä vain johdatuksena hyvälle kalapaikalle - ikuinen hyväntuulinen optimisti kun on :) Siispä kalaan...

Näkymiä tien varrelta Karigasniemeltä Skoganvarreen, Norjan puolelta:

Maanantai-aamuna ajelimme takaisin Suomen rajan yli Sarren korjaamolle. Olin varautunut viikon pysäkkiin, mutta osat luvattiinkin jo tiistai-iltapäivälle bussikuljetuksena. Mies hakee huomenna korjaamolta osat ja tekee itse remontin leirintäalueella. 

Kahville pysähdyttiin uudestaan eiliseen Cafe 70°N:ään, sillä siellä oli äärettömän herkulliset, vastaleivotut pullat - tänään tarjolla oli mm. uunituoreita viinereitä, jotka aivan sulivat suuhun. Nyt olikin sitten paras hetki tutustua Skoganvarren kalastusmahdollisuuksiin. Karttoja alueesta löytyy täältä ja tietoa majoituksesta täältä.

Lakselv, kuuluisa lohijoki, kulkee ihan vieressä. Luvat ovat kalliita, jopa 1000 Norjan kruunua per vuorokausi, riippuen kalastusalueesta joella. Lupahinnasto vuodelle 2014 löytyy tästä. Lähellä on myös sisävesiluvalla kalastettavissa oleva sisäjoki. Tunturijärvet, ja suomalaisten Paskajärveksi (nimen väitetään tulevan vieressä olevasta vessasta :) ) tai Paskojärveksi nimeämä järvi, ovat myös suosittuja kalastuspaikkoja. Mies lähti kelluntarenkaan kanssa kiertämään järveä, ja tuli harjussaaliin kanssa takaisin - suurin harjus painoi 680 g. Tuli sieltä 3-4 kiloinen haukikin, mutta se sai jäädä järveen.

 Seuraavan aamuna isäntä laittoi aamiaista ja paisteli kalojaan...

Kovat on täällä jutut ja tarinat kalamiehillä, ja mies viihtyy silminnähden. Kokko-Penalla on Jeppe-koira mukanaan, iso vaaleanruskea nallekarhu, joka valvoo kuistilta toimintaa. Viime kesänä Jeppe oli niin kuumissaan, että siltä ajeltiin turkki pois. Koiraparan persuksesta paljastui kolmihaarakoukku, joka oli ollut siellä ties kuinka kauan...

Tiistaina lähdimme Villmarkista ajelemaan reilun 10 km:n tienpätkää vähän suuremmalle tunturijärvelle, Savgnojavrille. Onneksi oli neliveto ja maavaraa, sillä tie oli vaihtelevassa kunnossa: välillä oli ihan hyvää tietä, välillä isoja maakiviä ja kuoppia tientäydeltä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Jotkut uskaliaat painelivat sinne henkilöautoillakin. Tien varrella oli useampia pieniä tunturijärviä ja upeita maisemia kaukana siintävään Stabbursdalenin luonnonpuistoon - tunturialueelle, jonka lumihuiput ulottuivat yli kilometrin korkeuteen.

Näkymiä tieltä Stabbursdaleniin ja tunturijärville:

Tien päässä odotti suurehko erämaajärvi, joka 10 minuutin uistimenheittelyn jälkeen antoi heti antejaan: kaksi haukea ja harjus. Ja ihan rannalta, tien viereltä. Mies kävi kiipeämässä jokaiselle järvelle tien varrella, ja vähän näytti kone keittävän 27 asteen helteessä viimeisen kapuamisen jälkeen. 

Tällainen maisema odotti tien päässä:

Tiistai-iltapäivänä mies lähti Karigasniemelle odottelemaan linja-autolla saapuvia varaosia. Illalla tiedossa rengasremonttia, vähän kalastusta - ja huomenna, jos vaunu on kunnossa, matka jatkuu.

Lapin erämaihin ja Pohjois-Norjaan. Matkapäivä 1.

Loma!! Erämaaelämää ja kalastusta Lapissa ja Norjassa muutaman ihanan viikon ajan puolison kanssa. Tästä ei elämä ja lomasää voisi paremmaksi muuttua. Kokeilen, miten onnistun pitämään pientä matkapäiväkirjaa Bloggerin ja kännykän kanssa :) Apuun piti ottaa vielä isännän kannettava, mutta ehkä täältä jotakin saa jaettua.

Eilen hiki virtasi tavaroita pakatessa ja taloa siivoillessa. Mies laittoi asuntovaunua lähtökuntoon ja kasteli kasvimaita ja kasvihuonetta. Anoppi ja appi jäivät kotimiehiksi valvomaan tiluksia.

Vähän sisäkuvia kalastusmajastamme:

Tavaraa tuli pakattua aivan liikaa: oli evästä kaapit täynnä, vaatteita monta kassia, ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta kalastusvehjettä kelluntarenkaasta Tenon vapoihin. Norjaan piti varata sitten ihan omat välineensä ja merikalastukseen sopivat, raskaat uistimet ja vavat. Melkoinen karavaani lähti tänä aamuna kohti Vätsärin erämaa-aluetta. Karttaan alue on merkitty Suomi-Norja-Venäjä -rajavyöhykkeelle nimellä Øvre Pasvik Nasjonalpark.

Auton matkamittari näytti lukemaa 107 470 ja matka alkoi kymmenen maissa aamulla +27 asteen helteessä. Tuttuakin tutumpi reitti vei Kaustisen-Toholammin-Sievin-Ylivieskan-Oulaisten kautta Ouluun ja Kemiin. Ensimmäinen matkapäivä on aina vähän tylsä: kova kiire kohti pohjoista ja tutulla reitillä ei ole enää paljon tutustuttavaa. Lomatunnelma oli mitä parhain.

Toholammin kohdalla kaksi tyttöä käveli tiellä ruusut käsissään. Mietin, mihin tytöt arkiaamuna ovat kukkien kanssa menossa. Sitten näin kahdessa talossa puolisalkoon lasketut liput, ja muistin viikonloppuna tapahtuneen kauhean onnettomuuden, jossa neljä nuorta kuoli. Vaitonaisina ajelimme Toholammin ohi.

Ylivieskaa ei ohiteta käymättä Kärkkäisellä. Miehen piti saada kelluntarengasta varten uudet, suuremmat räpylät, kun 45 numeron koivet eivät kunnolla mahtuneet renkaan mukana tulleisiin lapsenkenkiin. Ensin kuitenkin poikettiin optikolla hakemassa isännällekin Polaroidin aurinkolasit. Mies oli ostanut kalliit Dolce&Gabbanan kakkulat, kun edelliset putosivat uistelureissulla Lappajärven pohjaan. Kokeltuaan minun viidenkympin lasejani, nakkasi D&G:t pois, ja haki samanlaiset itselleen :)

Oulaisten Nesteellä pysähdyttiin syömään ja hillomunkkikahveille. Ruoka oli hyvää kotiruokaa: perunoita, jauheliha-salamikastiketta ja salaatteja -kahvi oli hyvää, samoin hillomunkki. Paikka on pieni, mutta yllättävän suosittu ruokapaikkana. Pissapoikaan lisäys Itikka-Lasolia, sillä kohta ropisee...

Matka jatkui ihanassa kesähelteessä mittarin näyttäessä 27-30 asteen lukemia. Oulun Takukankaan levähdyspaikalla lyhyt jalottelustoppi.

Tervolan Nesteellä kinkku-munasämpylöitä, poroleipiä ja sitä kitkerää huoltamokahvia.

Pohjoiseen ei mennä ilman Kursulaisen leipää. Erittäin Sallainen ruisrouheleipä on meidän mielestämme Suomen parasta ruisleipää, Sallassa leivottua Kursulaisen leipomon  herkkua. Leivät myydään kahden leivän pusseissa ja tällä kertaa sitä löytyi Rovaniemen Prismasta. 

Ensimmäinen poro hyppäsi tielle noin 80 km ennen Sodankylää, muita ei sitten tänä päivänä näkynytkään. Pieni ikkunanpesutauko...

 ja seuraava tauko klo 21 Käyrämön Potkuriparkissa. Piti käydä nappaamassa kuva maailman suurimmasta Martasta :) Potkuriparkista saa erinomaista lohikeittoa ja lettuja, joten paikan ohi ei kannata ajaa. Nyt paikka oli ehtinyt mennä kiinni, aukioloajat olivat 8-18. Ohi menivät niin Luoston kuin Pyhätunturinkin risteys, eikä tänä vuonna poikettu edes vilkaisemaan tuntureita. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että kohta piti etsiskellä yöpaikkaa.

Kun isäntä alkoi keskustella navigaattorin kanssa tyyliin:

-Navigaattori:"Käänny oikealle - tästä."

-Isäntä:"Enkä käänny!" jne.

Sanoin, että nyt on parasta ajaa yöparkkiin. Leiriydyimme Sattaseen, pienen järven rannalle, muutaman muun vaunukunnan kanssa. Hieno, tyyni ilta. Aurinko paistaa vielä korkealta. Mies pisti tv:stä jalkapalloa mölyämään ja Kursulaisen leivän tuoksu kävi liian vastuttamattomaksi. Jos huomenna tulisi jo kalansaalista :)