Kesä 2014 Koiviston kasvimaalla

Kasvimaan kitkeminen ei ollut lapsena mielipuuhaamme. Isän mielestä jokaisessa talossa piti olla edes pieni kasvimaapläntti, jos ei muutoin, niin ainakin lapsille kesätyöksi ja mieliharmiksi :) Me lapset saimme välillä harventaa sadan metrin pituisia turnipsirivejä, ja venyimme ja vanuimme harvennusrivien kimpussa viikon jos toisenkin,  tympääntyneinä pitkiin riveihin. Ei kuulunut silloin kasvimaanhoito lempipuuhiin...

Ja iän karttuessa kaikki muuttuu. Kaupungissa asuessa kasvimaata alkoi kaivata, kun pienellä kerrostaloasunnon parvekkeella kasteli roikkuvia kukkapurkkeja. Muuttaessamme takaisin maalle, kasvimaatakin raivattiin taas -  ja tänä vuonna sain pikkuruisen kasvihuoneenkin. 

Ensimmäinen oma pikkukasvihuone :)

Kasvimaan kylvöhommia aloitettu ja takana pellolla kasvaa ohra.

Loistavia kylvöpenkkejä trukkilavojen kauluksista.

Miten ihanaa onkaan nyt seurata sadon kasvamista ja puuhastella puutarhassa! Miksi tämä oli teini-ikäisenä niin tympeää hommaa, ja nyt suuri ilon aihe?

Tänä vuonna kasvimaamme ei ollut suurensuuri. Edellisvuonna laitoimme pienen mansikkamaan Polka-taimista ja tänä vuonna saimme jo kunnolla satoakin. Tosin ampiaiset olivat tänä vuonna erityisen ihastuneita mansikoihimme, ja pistelivät oman osansa parempiin suihin.

Vain 60 mansikantainta, ja se saa riittää.

Punakaneliomenat kukkivat ihanasti toukokuussa.

Omenapuita istutimme tontillemme heti 1990-luvun alussa. Monta omenapuuta on kuollutkin talvien aikana, mutta punakaneliomena viihtyy Pohjanmaan korkeuksilla. Pihassa on kasvanut Valkeaa Kuulasta, Melbaa ja perheomenapuita - talvet ja jänikset antavat oman vastuksensa nuorille taimille, ja vähän väliä saa olla istuttamassa uusia taimia.

Tuvan nurkkapielessä vanhin omenapuu.

Ja nuoria omenapuita etupihalla.

Kevään kauneimpia hetkiä.

Strömsö-ohjelmassa esiteltiin perunanviljelyä olkikasan alla, josta innostuneina mekin päätimme kokeilla pienelle kasvimaapläntille uutta viljelytapaa. Olkea ei ollut, joten isäntä kiskoi vanhoja heinäpaaleja kasvimaanlaitaan hyötykäyttöön. Perunoita ei edes sen kummemmin idätetty, vaan nakeltiin kääntämättömään, edellisvuotiseen kasvimaahan, rikkaruohojen päälle, ja lähes puoli metriä kuivaa heinää päälle. Maata ei tarvinnut lannoittaa tai kastella - heinää tai olkea piti vaan muistaa lisäillä pitkin kesää perunoiden päälle, että rikkaruohot ei kasvaneet läpi. Kaikkien kummastukseksi heinien alta löytyi syksyllä ihanan puhtaita ja kauniita perunoita, joiden kasvatuksen helppous sai pikkusisarenkin kokeilemaan perunankasvatusta olkien alla. Ja yhtä hyvällä menestyksellä! 

Meillä kasvoi heinäkasan alla tänä vuonna Bintjeä, Timoa ja Rosamundaa. Ensi vuonna varaamme olkea reilusti ja kokeilemme useampaa lajiketta - ja lisäämme peruna-alaa huomattavasti. Suosittelen kokeilemaan perunanviljelyä uudella tavalla - jotkut kasvattavat perunat leikatun nurmikon silpussa, ja kuulemma onnistuu hienosti niinkin.

Viimevuotinen kääntämätön kasvimaa, johon olkiperunat viskeltiin -siihen vaan heinän päälle.

Kun ei ollut olkea, niin laitettiin sitten heinäpaalista heinää päälle - ja kunnon kerros.

Sinne on nyt Koiviston koeviljelmän heinäperunat kätketty. Luja usko on, että onnistutaan.

Ja ihania perunoita saatiin syksyllä heinäkasan alta: puhtaita, sileitä, kauniita - ja kasvatus oli helppoa. Sadonkorjuu vähintään yhtä helppoa: heinät vaan pois päältä ja perunat kopsaan.

Mythos-kasvihuone saapui parissa pienessä laatikossa. En ollut uskoa silmiäni, että kokonainen 6 neliön kasvihuone voisi mahtua pariin laihaan laatikkoon. Kasvihuone koostui kennolevyistä ja alumiinirungosta, kasasta ruuveja sekä automaattisesti avautuvasta tuuletusluukusta. Tilasimme mukaan myös tihkukastelusysteemejä, joita emme aikoneet vielä tänä vuonna käyttää, sillä olin ostanut kasvihuoneeseen Biolanin kastelualtaita ja kasvusäkkejä. 

Siinä oli kasvihuone pakattuna!

Mies päätti tehdä tukevan perustan kasvihuoneelle ja tilasi sorakuorman suodantinkankaineen pohjaksi, laatat päälle, ja pulttasi kasvihuoneen rungon laattojen läpi. Mies ja appiukko tekivät viikonlopun hommia kasvimaan laidalla - itse kasvihuone-palapelin kokoamiseen kului 9 tuntia. Kasvihuoneesta tuli tosi tukeva ja siisti, voin lämpimästi suositella tätä. Eikä ole edes kallis!

Pohjatyöt tehty ja vähän kennolevyjen liu'utushommia tiedossa.

Valmiina ei näyttänyt enää ollenkaan niin pieneltä kuin rakennusvaiheessa.

Kasvihuoneen sisätilat - tuuletusluukku avautuu automaattisesti, kun lämpötila nousee 25 asteeseen, ja sulkeutuu viidessä asteessa.

Biolanin kastelualtaita, on muuten aivan loistavia viime kesän kaltaisessa helteessä - säiliöitä täytetään 5-7 päivän välein.

Oli helppoa viedä vesialtaat kasvihuoneeseen ja laittaa kasvusäkit ohjeiden mukaan päälle. Reiät säkkiin, vesialtaat täyteen ja taimet säkkien reikiin. Ostin tomaattien, kurkkujen ja kesäkurpitsojen taimia naapurikunnan maatalousoppilaitokselta. Pikkusisareltani sain lehtikaalin ja tomaattien taimia, ja puolison sisarentytär oli kasvattanut komeita chilin ja paprikantaimia, joista saimme ensimmäiset asukkaat kasvihuoneeseemme. Satoa alkoi tulla heti, sillä maatalousoppilaitoksen taimissa oli jo raakileita kirsikkatomaateissa ja avomaankurkuissa - ja ihmettelin jättisuurien taimien edullista hintaa - vain 2,50€/kpl! 

Vastaistutettuja tomaatintaimia.

Kasvusäkkiin oli helppo istuttaa. Vasemmassa reunassa näkyy kastelualtaan vedensyöttösuppilo, jonka kautta allas oli helppo täyttää.

Kasvihuone tuli nopeasti täyteen - vaan en osannut arvata minkälaiseksi viidakoksi nämä asukkaat muuttuivat...

Olemme saaneet valtavan sadon kasvihuoneesta tänä vuonna: kaikki onnistuivat! Chilit, paprikat, kirsikkatomaatit, tavalliset tomaatit, keltaiset ja vihreät kesäkurpitsat, kasvihuonekurkku, avomaankurkku, basilika - satoa on tullut lokakuulle asti! Olen NIIN ihastunut kasvihuoneeseeni: vaikka se on pieni, se on juuri meidän tarpeisiimme riittävä - ja miten VALTAVASTI pienestä kasvihuoneesta voi tulla satoa!!

Kasvit kasvoivat huimaa vauhtia joka päivä.

Parissa viikossa pikkutaimet olivat tällaisia.

Kirsikkatomaatit olivat todella hyviä ja makeita - ja niitä tuli vielä viime viikollakin.

Syyskuullakin vielä avomaalta tuli kurkkua, puista omenoita, kasvihuoneesta chilejä ja tomaatteja, maalta sipuleita ja kesäkurpitsoita. 

Jokapäiväiset kasviksemme - kurkuista tehtiin usein kurkkusalaattia suolan, sokerin ja etikan kera.

Lehtikaali ja pinaatti olivat erittäin satoisia tänä vuonna - molemmat ovat meidän herkkua.

Yhdestä lehtikaalin taimesta tulee näin valtava puska, joka kestää kylmää ja luntakin erinomaisesti. Lehtiä voi hakea hyötykäyttöön vielä lumen altakin!

Salaatteja on tullut tänä vuonna kokonaisen rykmentin tarpeisiin.

Viikonlopun kasviksia: kasvihuoneesta kesäkurpitsoita, paprikoita, chilejä ja tomaatteja. Kasvimaalta avomaankurkkua, sipuleita, pinaattia, persiljaa, yrttejä. Eikä ole torjunta-aineita!

Isäntä toi töistä trukkilavojen kauluksia kasvimaalle kasvupenkeiksi. Ne osoittautuivat kullanarvoisiksi, ja pysyivät siisteinä ja rikkaruohottomina koko kesän. Käytimme trukkilavoissa Kekkilän ja Biolanin säkkimultaa, sillä en halunnut kiskoa takiaisia ja saviheinää koko kesää porkkanapenkeistäni. 

Trukkilavojen kauluksiin istutin istukassipuleita, yrttejä ja porkkanoita.

Kasvimaa jäi vähän turhan pieneksi, sillä isäntä hätäili ohran kylvön kanssa liikaa, ja jätti kasvimaata varten liian pienen pläntin. 

Jotain on jo noussut pintaan - uuden kasvun ihme jaksaa aina ilahduttaa.

Siinä vaiheessa, kun kaikki oli vielä rikkaruohotonta.

Salaattia ja retiisiä nousi viikossa pintaan.

Kylvin lavoihin istukassipuleita, nauhaporkkanaa, timjamia, oreganoa, tilliä ja persiljaa. Yhteen puukaukaloon kokeilimme kahta eri salaattilajia ja tihkuvesikastelua -ja hienosti toimi tällaisena hellekesänä. Yrttisäkkeihin pistelin pinaatinsiemeniä, lisää timjamia, oreganoa ja tilliä sekä salaattiakin - ja kauniisti kasvoivat säkissäkin kasvihuoneen sivustalla (eikä kasvanut rikkaruohot niissäkään). 

Suoraan maahan laitoin kasvamaan salaattia, retiisiä, hernettä, sipulia, persiljaa ja tilliä sekä suojakankaan sisään lehtikaalintaimia. Samoin muutama avomaankurkuntaimi laitettiin puolihuolimattomasti tyhjäksi jääneeseen kukkapenkinkulmaan, jossa ne viihtyivätkin erinomaisen hyvin ja kasvattivat jatkuvasti isoja kurkkuja - lopulta kurkut luikertelivat jo ajotielle asti...

Salaattikokeilua tihkuvesikastelujärjestelmän kanssa.

Kun jäi yksi yrttisäkki käyttämättä, viskelin siihen salaatinsiemeniä - ja tottahan nekin siinä kasvoivat.

Yrttisäkkiin istutettua persiljaa ja tilliä - hyvin viihtyivät.

Ensimmäinen chili odotti punastumistaan.

Kerrassaan ihana kesä oli Koiviston kasvimaalla. Uusia siemeniä on hankittuna jo ensi vuotta varten - ensi keväänä kokeilen itsekin taimikasvatusta ja uusia kasveja. Korianteria aion kokeilla, samoin purjoa, ehkä valkosipuliakin, uusia yrttejä ja kasvihuoneeseen tietysti tutut tomaatit ja kurkut. Tämä on aivan ihana harrastus, jota voin suositella, jos vain pienikin maapläntti löytyy jostain kulmasta :)

Manteliset herkkumuffinssit

Nämä pikaiset ihanuudet ovat maailman helpoimmat muffinssit ja valmistuvat aina muiden töiden ohessa. Mausta ei tingitä, sillä muffinsseista tulee todella hyviä, kuohkeita, kosteita ja kauniisti kohonneita. Ja nämä muffinssit eivät ole ötkömakeita.

Vaivannäköä ei tarvita: nakkaa kaikki ainekset kulhoon, sekoittele rivakasti sähkövatkaimella hetki ja annostele amerikanmuffinssivuokiin. Pinnalle ripottelin kuoretonta mantelirouhetta ja mantelilastuja. Myös muffinssin sisällä on herkullista mantelijauhetta ja ihana kardemumman maku. Muffinssit onnistuvat hienosti myös gluteenittomina, kun vehnäjauhot vaihtaa gluteenittomaan jauhoseokseen. Maidon sijasta kannattaa tällöin käyttää kuohu- tai vispikermaa.

Muffinssipeltiä ei välttämättä tarvita, sillä amerikanmuffinssivuoissa paistettuna muffinssit pysyvät ryhdikkäästi pystyssä. Nämä pikaiset herkut valmistuvat puolessa tunnissa alusta loppuun, vaikka ajanotto aloitettaisiin uunin lämmittämisestä (jos uuni lämpiää alle 15 minuutissa, kuten oma uunini). Olen kerran oikein kellottanutkin ajan...

MANTELISET HERKKUMUFFINSSIT

12 kpl isoihin amerikanmuffinssivuokiin

1,5 dl Siro erikoishienoa sokeria 

2 tl vaniljasokeria

2 tl kardemummaa
2 isoa kananmunaa

1,5 dl Flora Kulta pullorasvaa (voinmakuinen) tai Flora Culinessea (sulatettua voita)

1,5 dl maitoa (gluteenittomiin kermaa)

1 dl mantelijauhoa

3 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta hienoa jauhoseosta (Semper, Sunnuntai, Pirkka)

2 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

0,5 dl mantelilastuja

0,5 dl mantelirouhetta

1. Säädä uuni lämpiämään 215 asteeseen. Mittaa kaikki ainekset samaan kulhoon yhdellä kertaa, ja vatkaa aineksia puoli minuuttia sähkövatkaimella sekaisin.

2. Annostele taikina kahden ruokalusikan avulla 12 amerikanmuffinssivuokaan pullapellille tai muffinssipellille.

3. Sekoittele pinnalle tulevat mantelilastut ja -rouhe ensin syvällä lautasella keskenään. Lisää rouheseosta iso hyppysellinen kunkin muffinssin keskelle. Paina kevyesti kahdella sormella rouheita kiinni taikinan pintaan.

4. Paista 215 asteessa uunin keskitasolla 14-15 min ylä/alalämmöllä. Anna jäähtyä pellillä.

Vaiheet:

1. Laita uuni lämpiämään 215 asteeseen. Asettele amerikanmuffinssivuoat pellille. Mittaa kaikki muffinssien ainekset kerralla kulhoon. Vatkaa hetki kunnolla aineksia sekaisin.

2. Annostele muffinssitaikina kahden ruokalusikan avulla muffinssivuokiin.

3. Sekoita mantelilastut ja mantelirouhe keskenään.

4. Lisää iso hyppysellinen rouhetta muffinssien keskelle. Paina kahdella sormella rakeita varovaisesti taikinaan kiinni.

5. Paista 215 asteessa 14-15 min. Omassa uunissani paistui 15 min.

6. Anna muffinssien jäähtyä ja nauti :)

Arabialainen kakku kuorrutteella, ohjeet 2 ja 3 litran vuokiin

Maustekakuista eniten meidän perheessämme tehdään arabialaista maustekakkua. Maku on mukavan lempeästi mausteinen, sillä mausteina ovat vain kaneli, muskotti, vanilja, manteli ja sitruunamehu. Suklaisuutta kakku saa tummasta kaakaojauheesta. Kakku on helppo tehdä, enkä itse ole saanut sitä vielä koskaan epäonnistumaan. 

Kakun ohje on vanha, kädestä käteen kiertänyt paperilapulle kirjoitettu ohje, joka on ilmeisesti muuttunut vähän jokaisen leipojan käsissä. Omassa ohjeessani oli myös hyvä kuorruteohje, joka kruunaa kivanmakuisen kakun. Kakusta tulee isohko eli vuoka saa olla kahden litran vuoka. Teen usein myös kolmen litran vuokaan (Nordic Waren isot vuoat) toisesta ohjeesta löytyvää viiden munan versiota. 

ARABIALAINEN MAUSTEKAKKU

2 litran vuokaan

3 kananmunaa
3,75 dl hienoa sokeria
200 g voita sulatettuna 
1/4-1/2 dl sitruunamehua (laitoin 1/2 sitruunan mehun)
5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
3/4 tl muskottipähkinää jauhettuna
1 tl kanelia
1 dl mantelilastuja rouhittuna pienemmäksi (mantelirouhekin käy)
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 dl kermamaitoa (kermaa + maitoa; itse tein rasvattomaan maitoon)

Kuorrutus:

50 g voita
1 keltuainen
5 dl tomusokeria
4 tl tummaa kaakaojauhetta
1 tl kanelia
4-8 rkl kuumaa kahvia 
(kahvilla saat säädettyä kuorrutteen notkeutta)

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Käytä huoneenlämpöisiä munia.

2. Lisää munavaahtoon jäähtynyt rasva ja sitruunamehu. Sekoita kunnolla sekaisin.

3. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään (jauhot, sooda, leivinjauhe, mausteet, vaniljasokeri ja kaakao) ja lisää vuorotellen maidon kanssa kakkutaikinaan. Sekoita sen verran, että kaikki aineet sekoittuvat tasaisesti. Lisää viimeiseksi mantelilastut/rouhe ja sekoita ainekset.

4. Kaada kakkutaikina voideltuun ja korppujauhoilla jauhotettuun kahden litran kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 1 tunti (itse paistoin 65 min, joskus jopa 70 min) ylä/alalämmöllä . Paistoaika riippuu oman uunisi tehosta, itselläni on lempeä uuni, joten se vaatii vähän pitemmän paistoajan. Kakusta tulee iso, joten käytä reilun kokoista vuokaa. Anna kakun jäähtyä ennen kuorruttamista.

5. Kuorrutusta varten, kuumenna rasva pienessä kattilassa ja sekoita joukkoon tomusokeri, keltuainen, mausteet ja kahvi. Itse laitan kahvia ensin 4 rkl ja sitten lisäilen vähitellen teelusikalla lisää, kunnes kuorrute näyttää sopivan paksuiselta. 

Sekoita kuorruteseos vispilän avulla tasaiseksi kattilassa ja anna hieman lämmetä. Levitä kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle. Kuorruttaessa kannattaa olla nopea, sillä paksumpi kuorruteseos jähmettyy todella nopeasti. Jos kuorrute alkaa jähmettyä kattilassa, lämmitä sitä uudelleen. Jos kakun pinta jää muhkuraisen näköiseksi, kuorrutetta voi muutaman minuutin kuluttua taputella kakun päällä käsin sileäksi, sillä kuorrute ei tartu käsiin ja muotoutuu helposti.



ARABIALAINEN MAUSTEKAKKU

3 litran vuokaan


5 kananmunaa
6,35 dl hienoa sokeria
335 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
1/2-3/4 dl sitruunamehua
8,4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,25 tl muskottipähkinää jauhettuna
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1-1,5 dl mantelilastuja rouhittuna
3,3 dl kermamaitoa tai maitoa

Valmista samoin kuin pienempi maustekakku. 
Paista 175 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 70-85 min tai oman uunisi mukaan (omassa uunissani vaatii 70-75 min). Kuorrutus riittää myös tähän isompaan kakkuun, jos sen tekee ohuempana.

Vaiheet: 

1. Arabialaisen kakun tarvikkeita.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää sulatettu, jäähtynyt rasva ja sitruunamehu.

3. Sekoita jauhot, kaakao ja mausteet keskenään. Lisää jauhoseos siivilän läpi seokseen, vuorotellen maidon kanssa. Itse vatkasin sähkövatkaimella aineksia sekaisin.

4. Lisää viimeisenä mantelilastut/rouhe ja sekoita taikinan sekaan.

5. Valmista kakkutaikinaa (maistuu aivan ihanalle). Taikina ei ole liian mausteista, vaan lähinnä suklaisen makuista.

6. Voitele ja korppujauhota 2 litran vuoka ja kaada taikina vuokaan.

7. Paista 175 asteessa uunin toiseksi alimmalla tasolla reilu tunti ylä/alalämmöllä. Oma kakkuni paistui 65 min, mutta joskus olen paistanut kauemminkin.

8. Anna kakun jäähtyä ritilällä noin 20 min ennen kumoamista. Jos kuorrutat kakun, anna kakun jäähtyä kokonaan.

9. Kuorrutetta varten laita voi sulamaan pieneen kattilaan keittolevylle.

10. Sekoita kulhossa kuorrutteen tomusokeri, kaakao ja kaneli. Kaada seos sulaneen voin sekaan kattilaan.

11. Lisää päälle munankeltuainen ja 4 rkl kahvia (siis juomaa, ei kahvijauhetta :) ). Sekoittele seosta vispilällä miedolla lämmöllä. 

12. Seos näyttää aluksi paakkuiselta, mutta kyllä se siitä tasoittuu lämmöllä. Lisää vähitellen teelusikalla lisää kahvia, kunnes seos on sopivan ohutta kuorruttamiseen. Liian paksu seos jähmettyy turhan nopeasti ja kuorruttaminen on hankalaa.

13. Itse jätin seoksen tällaiseksi, olisi voinut olla ohuempaakin, sillä kuorrute jämähti tosi nopeasti kakun päällä.

14. Kaadoin ensin kuorrutteen nopeasti kakun päälle. Sitten tasoittelin kiireen vilkkaa kuorrutteen joka puolelle. Muutamassa minuutissa kuorrute oli niin jähmettynyt, että sitä pystyi taputella käsin sileämmäksi.

15. Kakun sivuun painelin Meiran kuoretonta mantelirouhetta ja pinnalle ripottelin Meiran suklaastösseliä.

16. Kakun rakenne on mukavan pehmeä ja kuorrute on makea. Mantelia kannattaa ehdottomasti lisätä kakkutaikinaan, sillä se antaa todella hyvää makua ja kivaa purutuntumaa kakkuun. 

17. Kakkua olikin kiva tarjota, kun keskimmäinen sisareni piipahti Ähtäristä visiitille <3

Lehtikaali-pinaattikeittoa nyhtöpossulla

Tänä kesänä kokeilin kasvimaallani ensimmäistä kertaa lehtikaalin kasvatusta. Sain sisareltani viisi lehtikaalin tainta ja istutin ne kohopenkkiin, suojakankaan keskelle leikattuihin reikiin. Yhden pikkutaimen ötökät popsivat, koska en käyttänyt mitään torjunta-aineita, mutta muista taimista kasvoi upeat kähärälehtiset puskat. Ja satoa riittää vielä pitkään. 

Suojakankaan sisällä ensimmäiset lehtikaalin taimet ja vähän kasvimaan perimmäistä nurkkausta.

Yhdestä lehtikaalin taimesta kasvaa tällainen jättipuska. Kuva on otettu tänä aamuna 30.9.

Lehtikaali sisältää paljon rautaa ja C-vitamiinia, ja se sopii erityisen hyvin keittoihin ja muhennoksiin. Salaateissa, ja sisareni tyyliin, smoothien sisään surautettuna, voimakkaanmakuisen lehtivihanneksen saa maistumaan ennakkoluuloisimmallekin syöjälle. Lehtikaali on siitä kiitollinen lehtivihannes, että se pysyy lumen allakin syömäkelpoisena - vihreänä ja napakkana.

Meillä se lempiruoka lehtikaalista on, yhä ja edelleen, lehtikaali-pinaattikeitto. Kaikki keittoa maistaneet ovat ihastuneet siihen ja meille siitä on tullut syksyn lempiruoka. Keitto on herkullista nyhtöpossun kaverina tai keitettyjen broilerin rintafilesiivujen kera. Ellei välitä lihasta, voi keittoa höystää raejuustolla tai keitettyjen kananmunien lohkoilla. 

LEHTIKAALI-PINAATTIKEITTO

noin 2,75 - 3 litraa keittoa

2 litraa vettä

2 kanaliemikuutiota + 1 kasvisliemikuutio

2 laakerinlehteä

1,5 tl valkosipulijauhetta
1 tl tuoretta timjamia (kuivattu timjami käy hyvin - hieman vähemmän vain)

reilu loraus sitruunamehua (tai loraus omenaviinietikkaa)

currya, mustapippuria

1 litra tuoreita pinaatinlehtiä

2 suurta lehtikaalin lehteä silputtuna (ilman keskiruotia)

1 dl vehnäjauhoja

2 dl kuohukermaa (laktoositon vispikermakin käy)

2 dl kevytkermaa

1. Kiehauta vesi, liemikuutiot ja mausteet. Anna kiehua hetki ja ota laakerinlehdet pois liemestä. 

2. Lisää kiehuvaan liemeen pinaatinlehdet ja pieneksi silputut lehtikaalin lehdet. Anna lehtien kiehua 20 min. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Maista tarvitaanko lisämakua, jos tarvitaan, lisää currya ja suolaa, myös sipulijauhe käy.

3. Sekoita pienessä kulhossa kylmät kermat ja vehnäjauho vispilällä sekaisin. Lisää seos soseutetun keiton sekaan ja anna kiehua noin 10 min keskilämmöllä, että vehnäjauhot kypsyvät. Sekoittele seosta vispilällä kiehumisen aikana.

4. Maista maut ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Anna makujen tasaantua miedolla lämmöllä. Tarjoa keitto nyhtöpossusuikaleiden tai revityn, keitetyn broilerinlihan kanssa. Keitto on hyvää myös kananmunalohkojen tai raejuuston kanssa.

NYHTÖPOSSU ELI UUNISSA PITKÄÄN HAUDUTETTU POSSUNLIHA

3 kg possun rasvaista uunilihaa (etuselkä)

6-7 tl suolaa

mustapippuria

1. Suolaa possunliha reilusti joka puolelta ja jauha mustapippuria pinnalle. Liha voi olla useampanakin palana, mutta läskiä pitää olla reilu kerros pinnassa. Ei kannata säikähtää lihan määrää, sillä uunista tullessaan lihan rasvasta on suurin osa sulanut, ja liha kutistuu lähes puoleen.

2. Laita liha kannelliseen uunipataan, rasvakerros ylöspäin, ja anna hautua 150 asteessa noin 6-7 tuntia, kunnes liha on ylikypsää ja hajoaa palasiksi. Itse käytän Hackmannin valurautaista, kannellista uunipataa, joka onkin aivan verraton. 

Valurautapadat täytyy muistaa tyhjätä heti uunista tulon jälkeen, eikä siinä saa säilyttää ruokaa (mikä monilta unohtuu). Valurautapata pestään heti kuumalla vedellä ja tiskiharjalla, mielellään ei pesuaineilla, ja kuivataan huolellisesti. Itse sipaisen vielä ohuelti rypsiöljyä padan sisään ja kannen sisäpuolelle, laitan pari palaa talouspaperia padan sisään ja laitan padan pahvilaatikossa kaappiin. Oikein käsiteltynä valurautapata on lähes ikuinen.

Vaiheet lehtikaali-pinaattikeitolle:

1. Tuoretta pinaattia ja lehtikaalia suoraan kasvimaalta. Vielä syyskuun lopullakin pysynyt näin mehevänä. Revi pinaatista lehdet ja leikkaa lehtikaalin lehdistä keskiruoti pois. Suikaloi lehtikaali hyvin ohuiksi suikaleiksi.

2. Kiehauta vesi, liemikuutiot ja mausteet. Ota laakerinlehdet pois. Lisää sekaan pinaatinlehdet ja lehtikaalisilppu. Keitä noin 20 min.

3. Soseuta keitto huolellisesti sauvasekoittimella. 

4. Vispaa kylmät kermat ja vehnäjauho tasaiseksi.

5. Kaada jauhosuurusseos keiton sekaan ja vatkaa hetki. Kiehauta ja anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min, että vehnäjauhot kypsyvät ja keitto sakeutuu hieman.

6. Maista maut ja lisää tarvittaessa suolaa, curryä, mustapippuria. Jos lisäät mausteita, anna vielä hetki kiehua. Keitto saa jäädä ohuehkoksi, sillä jäähtyessään se kuitenkin sakeutuu.

7. Lisää keiton päälle nyhtöpossua tai broileria, raejuustoa tai kananmunalohkoja.

8. Voin lämpimästi suositella tätä ihanaa keittoa kaikille. Meillä tämä keitto kuuluu suosikkikeittojen top 10:een.