Stabbursdalen ja tunturijärvet. Matkapäivät 7 ja 8.

Onneksi tuli jäätyä Skoganvarreen eikä kaahattua suorinta tietä Nordkappiin! Vaunun laakeririkko osoittautui pahemmaksi kuin alunperin arvattiinkaan: pyörän laakerit olivat hajonneet, jarrurumpu oli murtunut, jarrukengistä oli pinnat irronneet, rasvakuppi oli tipotiessään ja pölykapseli oli sulanut. Akselinnapakin oli vaurioitunut, mutta kunnostettavissa.

Onneksi monet reissut vanhalla vaunulla ovat opettaneet ottamaan mukaan isot työkalusarjat, kompressorin, rälläkän, akkuporakoneen ja sekalaisen säkillisen muita tarvikkeita. 

Mies mittoi hajonneita osia, kävi välillä kahviossa antamassa tilannepäivitystä ukkoköörille, ja sitten alkoi varaosien metsästys. Karigasniemellä korjaamoa pitävä kalastaja käväisi illalla vaunulla tutkimassa vaurioita. Puoliso lupasi ajaa maanantaina rikkinäisten osien kanssa korjaamolle piipahtamaan, jospa osat saisi tilattua pikana sinne.

Mies piti tätä vain johdatuksena hyvälle kalapaikalle - ikuinen hyväntuulinen optimisti kun on :) Siispä kalaan...

Näkymiä tien varrelta Karigasniemeltä Skoganvarreen, Norjan puolelta:

Maanantai-aamuna ajelimme takaisin Suomen rajan yli Sarren korjaamolle. Olin varautunut viikon pysäkkiin, mutta osat luvattiinkin jo tiistai-iltapäivälle bussikuljetuksena. Mies hakee huomenna korjaamolta osat ja tekee itse remontin leirintäalueella. 

Kahville pysähdyttiin uudestaan eiliseen Cafe 70°N:ään, sillä siellä oli äärettömän herkulliset, vastaleivotut pullat - tänään tarjolla oli mm. uunituoreita viinereitä, jotka aivan sulivat suuhun. Nyt olikin sitten paras hetki tutustua Skoganvarren kalastusmahdollisuuksiin. Karttoja alueesta löytyy täältä ja tietoa majoituksesta täältä.

Lakselv, kuuluisa lohijoki, kulkee ihan vieressä. Luvat ovat kalliita, jopa 1000 Norjan kruunua per vuorokausi, riippuen kalastusalueesta joella. Lupahinnasto vuodelle 2014 löytyy tästä. Lähellä on myös sisävesiluvalla kalastettavissa oleva sisäjoki. Tunturijärvet, ja suomalaisten Paskajärveksi (nimen väitetään tulevan vieressä olevasta vessasta :) ) tai Paskojärveksi nimeämä järvi, ovat myös suosittuja kalastuspaikkoja. Mies lähti kelluntarenkaan kanssa kiertämään järveä, ja tuli harjussaaliin kanssa takaisin - suurin harjus painoi 680 g. Tuli sieltä 3-4 kiloinen haukikin, mutta se sai jäädä järveen.

 Seuraavan aamuna isäntä laittoi aamiaista ja paisteli kalojaan...

Kovat on täällä jutut ja tarinat kalamiehillä, ja mies viihtyy silminnähden. Kokko-Penalla on Jeppe-koira mukanaan, iso vaaleanruskea nallekarhu, joka valvoo kuistilta toimintaa. Viime kesänä Jeppe oli niin kuumissaan, että siltä ajeltiin turkki pois. Koiraparan persuksesta paljastui kolmihaarakoukku, joka oli ollut siellä ties kuinka kauan...

Tiistaina lähdimme Villmarkista ajelemaan reilun 10 km:n tienpätkää vähän suuremmalle tunturijärvelle, Savgnojavrille. Onneksi oli neliveto ja maavaraa, sillä tie oli vaihtelevassa kunnossa: välillä oli ihan hyvää tietä, välillä isoja maakiviä ja kuoppia tientäydeltä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Jotkut uskaliaat painelivat sinne henkilöautoillakin. Tien varrella oli useampia pieniä tunturijärviä ja upeita maisemia kaukana siintävään Stabbursdalenin luonnonpuistoon - tunturialueelle, jonka lumihuiput ulottuivat yli kilometrin korkeuteen.

Näkymiä tieltä Stabbursdaleniin ja tunturijärville:

Tien päässä odotti suurehko erämaajärvi, joka 10 minuutin uistimenheittelyn jälkeen antoi heti antejaan: kaksi haukea ja harjus. Ja ihan rannalta, tien viereltä. Mies kävi kiipeämässä jokaiselle järvelle tien varrella, ja vähän näytti kone keittävän 27 asteen helteessä viimeisen kapuamisen jälkeen. 

Tällainen maisema odotti tien päässä:

Tiistai-iltapäivänä mies lähti Karigasniemelle odottelemaan linja-autolla saapuvia varaosia. Illalla tiedossa rengasremonttia, vähän kalastusta - ja huomenna, jos vaunu on kunnossa, matka jatkuu.