Oli aika jättää kaunis Pohjois-Norja ja lähteä Sørstraumenilta kohti Kilpisjärveä ja koti-Suomea. Kalastaa oli saatu yllin kyllin ja monenlaisissa paikoissa: järvillä, joissa ja vuonoilla -ja pakastin oli täynnä.
Puoliso halusi lähettää vielä bloginkin välityksellä terveisiä Joensuuhun, ja kiitokset mukavista kalastusreissuista ja hyvästä kalaseurasta. Eikö viimeistään ensi vuonna tavata samalla paikalla? Muistoksi hyvistä kalavesistä, linkki puolison kuvaamaan seiparven kuhinaan Sørstraumenilla tässä.
Norja näytti vielä kauneimmat kasvonsa paluureitin upeaakin upeammissa Lyngen-vuonon jylhissä rantamaisemissa ja aurinkoisessa hellesäässä.
Lähtökuvat aurinkoiselta Sørstraumenilta:
Iltapäivällä lähdettiin kohti länttä ja Skibotnia. Koko reitti kulkee mahtavien tunturiylänköjen ja kauniiden vuononrantojen kautta, lähinnä Lyngen-vuonon lumihuippuisten tunturimaisemien läpi. Tie oli huikaisevan kaunis.
Alkumatkaa:
Kuvia Gildetunin korkeuksista:
Gildetunin toisella näköalapaikalla:
Matka etenee. Kuvia Rotsundista:
Ajelimme kiireettömästi pitkin upeaa Lyngen-vuonon laitaa. Aurinko paistoi; auton lämpömittari näytti 27-29 asteen lämpötiloja. Me saimme tänä vuonna upeat lomasäät, niin Suomen Lapissa kuin Pohjois-Norjassakin.
Kuvia Lyngen-vuonolta:
Sinne jäi meidän satumaamme. Ensi kesänä taas nähdään :)
Skibotniin oli tullut uusi Kilpisjärven risteys, ja välillä Skibotn-Kilpisjärvi oli massiiviset tietyöt. Rotkon reunat oli jyrsitty pitkältä matkalta auki, ja johtoauto kävi puolen tunnin välein johdattamassa autoletkan turvallisesti kaivantojen läpi.
Suomen ja Norjan rajapyykillä:
Taaksepäin näkyy Norja:
Ja edessä EU-Suomi:
Ei voi mitään, mutta Norjan jälkeen Suomen Lapin maisemat jäävät valjuiksi. Ajelimme Saanan ohi, ja ohi Kilpisjärven ja palsasoiden. Oli jo ilta, mutta päätämme jatkaa puolilleöin - tavoitteena oli olla tiistai-iltana kotona.
Ropinsalmella tapaamme pysähtyä hyville munkkikahveille Ropin Pirttiin - tänään ehdimme nipinnapin, iltayhdeksältä, ennen sulkeutumisaikaa, nappaamaan viimeiset munkit.
Ja taas ehdittiin viittä vaille kymmenen illalla (kymmeneltä meni kiinni) Karesuvannon Nesteelle tankkaamaan ja haukkaamaan lämpimät paninit. Lämpömittari näytti edelleen 25 astetta ja aurinko porotti korkealta.
Matkan varrelle jäi Kuttasessa oleva Kalakota, jossa tykkäämme käydä hyvällä lohisopalla ja juoda kahvit jälkiruoaksi. Kalakodalta saa myös ostaa mukaansa monenlaista savustettua kalaa.
Sonkamuotka tunnetaan meidän perheessä lomahattupaikkana. Sonkamuotkassa pysähdymme aina 50 sentin munkkikahveille: munkit ovat lämpimiä ja paikassa on hauska matkamuistomyymälä. Tien toisella puolella tarjolla ovat euron viinerikahvit ja käsityö-matkamuistomyymälä. Lomahattupaikka-nimitys tulee siitä, että vuosia sitten mies osti rakkaan lierillisen lomahattunsa sieltä. Hattu laitetaan päähän kesäloman alkaessa, kalareissuille yleensä, ja siksipä hattuun liittyy aina hyviä tunnelmia ja iloisia ilmeitä.
Lomahattupaikka oli tietysti kiinni, kun köröttelimme iltamyöhällä paikan ohi.
Ajelimme Kolariin yöksi, ja vähän levottomasti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa aamulla.
Aamulla oli muitakin kulkijoita raitilla:
Hellettä koko päivän. Rovaniemellä mitattiin kesän lämpöennätys 31,2 astetta. Muonionjoki muuttui Tornionjoeksi. Ajelimme länsirajaa pitkin ja pysähdyimme muutamalla koskella jaloittelemaan.
Pellossa käväisimme Vihreällä Pysäkillä. Vihreällä pysäkillä on suuri Pentikin myymälä, kahvila ja ravintola Granni, Lumi-Marin Marimekko-myymälä, Seita Shop, Runebergin makeistukku ja Ottivälineen kalastusliike.
Ehdimme vähän puolen päivän jälkeen Kukkolankoskille, 15 km Torniosta pohjoiseen, ja pysähdyimme hetkeksi katselemaan siian lippoamista Ruotsin puolella. Kyllä osasikin olla kuuma! Koko ajan lämpömittari näytti 30:a astetta. Minulla meinasi happi loppua yskäni kanssa.
Ohi menivät Tornio, Kemi, Oulu. Vaunuun ei edes harkittu menevämme ruoanlaittoon, sillä tukehtunuthan sinne olisi tällaisessa kuumuudessa. Ajelimme Oulun Zeppelinin kauppakeskukseen ja poikkesimme tuttuun kiinalaiseen ravintolaan, Lucky Dragoniin. Salaattia, Pekingin keittoa, kanaa ananaskastikkeella ja friteerattua banaania jätskin kera - nyt jaksaa viimeiset parisataa kilometriä.
Mietin, missä kohdalla mies alkaa listata tekemättömiä töitä, kun koti alkaa lähestyä. Taisi olla Sievin paikkeilla , kun mies ilmoitti, että pitää lähteä kiertämään peltoja hukkakauran varalta. Ja että satoa pitää ruveta heti keräämään kasvimaalta- ja kasvihuoneesta sekä mansikkamaalta, ja ... Loma on siis ohi :)
Viimeiset kilometrit ovat ne pisimmät. Kun ajettiin omien kesantopeltojen ohi, mies katseli niitä arvioivasti, eikä malttanut olla sanomatta, että siinä sitä taas riittää niittämistä...
Tiistaina klo 20.07 olimme kotipihassa. Auton matkamittari näytti 111 060 km. Lähtiessä lukema oli 107 470 eli 3950 km reissua takana. Monenlaista mahtui tähänkin kahteen viikkoon: hellettä, Zippiä & Suhausta, Saariselkä, Vätsärin erämaata, kalastusta, paarmoja, Ivalo ja Inari, pojan lentomatka kalastelemaan Kielajoelle, Pohjois-Norja, Skoganvarre, vaunun renkaan laakeriremontti, Jeppe ja Kokko-Pena, pahuksenmoinen flunssa, Nordkapp, tunturiylängöt, Alta, Sørstraumenin kalastusparatiisi, uusia kalastajatuttavuuksia, Lyngen-vuonon maisemat, Suomen käsivarsi ja Tornionjokilaakso, kosket ja taas hellettä.
Illan hämärtyessä Pohjanmaalla, istuimme miehen kanssa takaterassilla, viinilasit kädessä. Katselin omaa pihlajaamme - Nordkappissa vasta pihlajat kukkivat. Aurinko laski. Olimme kotona :)