Nordkapp! Matkapäivät 9 ja 10.

Vaunuun saapui tiistai-iltana oikeat osat ja mies laittoi nopeasti kaiken paikalleen. Kokko-Pena ja Jeppe kävivät vaunulla kurkkaamassa, että tuleeko pyörästä kalua, vai otetaanko Penan vaunu, ja jätetään oma Villmarkiin hoitoon. Täällä näköjään kaikki olisi mahdollista :)

Ja sitten Kokko-Pena ja Jeppe ajelivat illanruskoon, kuin Lonely Riderit konsanaan...

Me lähdimme seuraavana aamuna kohti Nordkappia. Sää oli taas helteinen. Nyt oli varalaakereitakin matkassa mukana - ei huvita merenalaisessa, 7 kilometrin tunnelissa, ruveta remonttiheiskaksi :)

Minä niiskutin pahassa kesäflunssassa, ja ajattelin etsiä jonkun kyläkaupan apteekista troppia (täällä on pienien kylien ruokakaupoissa apteekkikaappi, josta saa lääkkeitä). Ja hyvää leipää! Niin pientä kyläkauppaa ei täällä olekaan, ettei niihin tulisi joka aamu tuore leipä paperipusseissa. Muutoin hyllyltä löytyy tuttuja tuotteita: samoja jogurtteja, samoja kuivaelintarvikkeita, makeisia ja säilykkeitä kuin Suomessakin. Lihatuotteita on vähemmän tyrkyllä, ja ne ovat kalliita. Maitoa myytiin 1,75 litran tölkissä vajaan 16 kruunun hintaan (vajaat 2 euroa). Oluen myynti vaihtelee paikkakunnittain, joillakin paikkakunnilla olutta ei saa lainkaan ruokakaupoista. Viinat myydään Suomen Alkon vastineessa, Vinmonopoletissa - ja on sitten kallista. Samoin kuin tupakkamiesten kannattaa tuoda tupakkansa Suomesta mukanaan -Norjassa tupakan hinnat ovat hirmuiset. Pohjoisnorjalaiset kärräävät usein olutta, tupakkaa ja väkeviä Suomen puolelta, ja Lapin Kulta on rajamarkettien parhaimpia vientituotteita, yhdessä lihan kanssa.

Reitti Nordkappiin kulkee erittäin kauniin ja jylhän maiseman halki Porsangerista Magerøyan saarelle. Porsangissa pysähdyimme hetkeksi. 

Kuvia Porsangista:

Ajelimme Porsangin vuonon laitoja maisemia ihastellen. Vaikka täällä on käynyt monta kertaa, maisemat tuntuvat aina uusilta. 

Kun tämän merkin näkee, niin se kannattaa ottaa tosissaan!

Billafjordissa leiriydyimme muutama vuosi sitten Jerryn kanssa, ja koiravanhus köpötteli samantien jyrkkää rinnettä alas ja vuonoon uimaan - luulin, ettei se enää semmoiseen temppuun kykenisikään huonoilla lonkillaan. Katselin haikeana tuota vanhaa leiripaikkaamme ja nappasin kuvan muistoksi. 

Billafjordin jälkeen Vegnes, Olderfjord, yli 2 km:n tunneli ja vajaan 500 m:n tunneli. Vuonon reunaa, tunturien kyljessä, kuljettiin ja ihailtiin kallioita. 

Yksi tunneleista:

Kåfjordissa laskeuduttiin merenalaiseen Nordkapp-tunneliin, jota myöten päästiin Magerøyan saarelle. Tunneli on lähes 7 km mittainen ja syvimmillään käy 212 metriä merenpinnan alapuolella. Laskun jyrkkyys on 10%.

Yllätykseksemme tietullit olivat poistuneet Nordkappista!! Kun viimeksi kävimme täällä 3-4 vuotta sitten, tullit olivat vielä. Olipa hauska yllätys :) ja varmaan iloinen uutinen monille Nordkappin tullien takia kiertäneille.

Honningsvågiin tullaan vielä yhden, pitkän, 4440 metrisen tunnelin kautta.

Honningsvåg:

Honningsvågissa pysähdyttiin Rema1000:een ostoksille. Kauppa oli moderni: hyllyjen päissä olivat digitaaliset hintalaput. 

Vähän kuvia kaupan hyllyjen sisällöstä:

Solo on norjalaisten jaffaa.

Meren herkkuja.

Chilimakkaroita ja lihatuotteita.

Arkileipää (tämä oli aika mautonta).

Ruis- ja kauraleipää.

Ja leivät saa siivuta kaupassa itse:

Norjalaisten ruskeaa, makeaa juustoerikoisuutta -siitä joko tykkää tai sitten ei. 

Norvegia-juustoa, meidän punakuorista edamiamme vastaavaa.

Tine Melk -maitoa: ennen en ollut nähnyt täällä 1,75 litran tölkkeja.

Hyvää limsaa...

Norjalaisten omat suklaat:

Pussillinen ruokatavaraa maksoi 392 NOK eli 50 euroa - aika lailla saman verran kuin Suomessakin.

Sitten ajoimme leirintäalueelle. Skipsfjordissa oleva NAF:n (Norjan autoliiton) Nordkapp Camping -alue on paras, alue on siisti ja wlan-toimii. Edellisellä reissulla leiriydyimme siellä. Nyt menimme tutustumaan Skarsvågissa olevaan Kirkeporten Campingiin. Wlan piti olla, mutta eihän se toiminut. Muutoinkin alue oli aika känänen, mutta onpahan tämäkin nyt testattu. 

Sitten kohti päätepistettä, Nordkappia. Nordkappin pysäköintialueelle on pääsymaksu: meiltä se oli 320 NOK eli 40 euroa (2 aikuista). Lipulla saa jäädä alueelle kahdeksi päiväksi. Nordkappissa voi katsoa myös 120° elokuvan Nordkappin vaihtuvista vuodenajoista ja tutustua näyttelyihin. Nordkapphallenista löytyy myymälä, ravintola, kahvila ym. 

Nordkappin maamerkille, isolle maapallolle, joka on jyrkänteen huipulla, niemen kärjessä, täytyy tietysti kävellä. 

Nordkappin maamerkki:

Maisemia Nordkappilta:

Nordkapphallen:

Paluumatkalla piti käydä vähän kalastamassa:

Ellen olisi ollut niin flunssainen ja väsynyt, olisimme käyneet paluumatkalla ajelemassa Gjesværissä. Sieltä löytyy erittäin kaunis kalastajakylä ja upea vuonomaisema - edellisreissulta paikka on onneksi vielä tuoreessa muistissa.

Honningsvågtunneli oli aika pitkä. Paluumatkalla nappasin suuaukosta kuvan.

Kalliot olivat hienoa, liuskeista kiveä. Tuhannet ohuet liuskekerrokset raidoittivat jyrkkiä kallioita. Turistit istuivat tien laidoilla ja kallioiden alla halkomassa liuskeita fossiilien toivossa, ja varmasti löysivätkin niitä.

Nordkappissa kannattaa ehdottomasti käydä: maisemat ovat niin jylhiä ja upeita, että jo yksistään niiden takia reissu kannattaa tehdä. Ylimääräisenä bonuksena voi sitten käydä manner-Euroopan pohjoisimmalla maanteitse saavutettavalla pisteellä ja kuvauttaa itsensä maapallon kanssa.

Olderfjordista käännyttiin kohti Sennalandetin ylänköä ja Altaa. Helle vaihtuu vesisateeksi - emäntä niiskuttaa, yskii ja aivastelee...